Materiaalitutkimus
Keramiikkajätteen hyödyntäminen saven materiaalina
Tutkin keramiikkajätteen murskaamista ja sen hyödyntämistä valusaven raaka-aineena opinnäytetyössäni. Tavoitteena oli selvittää, miten keramiikkasiru voi korvata perinteisiä materiaaleja ja vähentää studiokeraamiikassa syntyvää jätettä.
Kokeellisessa osuudessa testasin erilaisia valusaviseoksia, joissa murskattua keramiikkaa käytettiin osana massaa. Tulokset osoittivat materiaalin toimivuuden, mutta myös haasteita erityisesti veden määrän ja pinnan laadun hallinnassa.
Paikallisista kivistä pintakoristeluksi
Keramiikan materiaalit syntyvät maan mineraaleista, joita louhitaan katseilta piilossa. Silti samat ainekset ovat läsnä aivan jalkojemme alla – erottelemattomina, osana maisemaa.
Työssäni tutkin, miten paikallinen kivi voi toimia keramiikan pintamateriaalina. Kivi tuo esineeseen paikallisuutta ja sattumanvaraisuutta, joka syntyy materiaalin omista ehdoista.
Pintakoristelussa murskattu kivi ei ole vain lisä, vaan aktiivinen osa kokonaisuutta: se reagoi poltossa, muuttaa pintaa ja tekee näkyväksi materiaalin alkuperän.
Suoraan maasta tuotteeksi
Villisaven kanssa työskennellessä esineiden muoto ja rakenne rakentuvat pitkälti materiaalin ehdoilla. Suunnittelu ei lähde valmiista ideasta, vaan saven ominaisuuksista: plastisuudesta, epäpuhtauksista ja polton tuomista muutoksista. Villisavi asettaa rajoja, mutta samalla se ehdottaa ratkaisuja.
Villisavesta valmistetut esineet kantavat mukanaan paikan tuntua. Ne ovat sidoksissa ympäristöönsä sekä materiaalin alkuperän että työskentelyprosessin kautta. Työskentelyssä korostuu tasapaino hallinnan ja sattuman välillä – kuinka antaa materiaalin näkyä ja samalla ohjata sitä käyttökelpoiseksi muodoksi.